Tän viikonlopun piti olla helppo. Oisin tullut koulusta ilosena, syönyt vähän karkkia ja loppuviikonlopun taas syönyt normaalisti kolme ateriaa päivässä ja käynyt lenkkeilemässä.

 

Tämä kumminkin meni niin vitun perseelleen siinä vaiheessa, kun ostin kaupasta näkkileipää. 

 

Eli siis tosta viime kirjotuksesta on jo jonkin verran aikaa. Sen jälkeen oon alottanut opiskelut ammattikoulussa, alaa en kerro, koska ensinnäkin syömishäiriöisten ei pitäis opiskella sitä alaa ja toisekseen joku saattais mut tästä tunnistaakin huonolla tuurilla. Nyt ollaan mökillä ja on sen verran paska olo, että halusin taas vähän kirjotella.

Normaalina päivänä siis syön nykyään näin:

Ap               vesipohjaista puuroa n. 2 dl, pieni hedelmä

Lounas         lautanen lautasmallin mukaan, maitolasi

Päivällinen    lautanen lautasmallin mukaan, maitolasi

Usein sorrun vielä illalla syömään 125 g maitorahkaa ja hedelmän

 

Tuo kuulostaa jo melko terveeltä, enkä harrasta enää paastoja, koska en oikeastaan pysty ulkoisten tekijöiden ansiosta. Jos joskus sorrun ottamaan leivän tms. jätän insuliinin laittamatta ja asia hoituu sillä. Arkipäivät pysyn yleensä helposti tässä suunnitelmassa. 

Mutta sitten tulee viikonloppu. Se on sitten yhtä helvettiä. Perjantai lounaaseen asti pysyy hanskassa ja sallin pienen karkin tms. syömisenkin, tosin insuliinia laittamatta. Mutta kuten eilen, läski ei pysy erossa ruoasta ja siinä on sitten koko viikonloppu tuhoon tuomittu.

Eli eilinen vaikutti loistavalta päivältä; söin aamulla puuron ja omenan, lounaalla kävin koulumatkalla tapani mukaan picnicissä keittolounaalla. Otin jälkkäriksi jonkun ihanan kakkupalan, enkä tuntenut siitäkään morkkista, en tosin laittanut insuliiniakaan. Söin vielä 400 g irtokarkkeja, eikä sekään pilannut päivääni, sillä ajattelin syöväni illalla vain salaatin. No söin sen salaatin ja ajattelin, että nyt enää lenkille ja nukkumaan. No en päässyt lenkille asti, kun tuli tarve maistaa näkkileipää, jonka ostin. En tiiä miks vitussa mä sitä ees ostin, kun tiiän et mulla ei pysy kohtuus siinä leivän syönnissä. No vetäsin sitten 4 näkkäriä ja satsuman. Siinä vaiheessa vihasin itteäni ihan saatanasti ja sitten kaiken muun paskan lisäks isäpuoli avaa siinä sipsipussin ja romahin ihan täysin, kun alko tekee niin paljon mieli ahmia sipsiä, et sattu taas oikeen sydämeen. Menin sit vaan nopeesti nukkumaan ja aattelin et nukun ainaki puoleen päivään ja paastoon seuraavan päivän. 

Aamulla sit äiti tuli pyytää aamupalalle. En rakasta mitään muuta yhtä paljon kun äitiä; se yrittää kaikkensa piristääkseen mua ja ymmärtää vaik oon välillä ihan vitunmoinen kusipää. No tosiaan sanoin et ne voi lähtee minne niitten täytyy ja menin syömään yksin sitä puuroa, koska jotenkin mua vaan nykyään hävettää syödä toisten seurassa, tai oikeestaan ylipäätään OLLA toisten seurassa, koska vihaan itteeni niin paljon. No aamupala ei ihan pysyny siinä puurossa ja vedin taas aika överit... ja oksensin. Tein kaurakeksejäkin oikeestaan siks et tiiän että äiti rakastaa niitä ja halusin ees joskus tehä jotain, mikä tuottaa iloa jollekin. Niistäkin tosin söin varmaan 2/3. Sit oli vaan pakko mennä nukkumaan, koska oikeestaan teki mieli tappaa ittensä lähinnä, koska on niin heikko ja itsekuriton. Äiti taas teki sit ruokaa ja pakko oli syödä, koska en voi olla niin ilkee, et sanon ei, kun se on vaivalla tehny just sitä ruokaa mitä mä ITSE olin eilen sitä pyytäny tekemään. Sillon ku vielä olin tyytyväinen päivän syömisiin ja odotin kivaa viikonloppua...

Nyt loppupäivänä en aio syödä mitään, VITTU MITÄÄN!!!! Oikeesti oon yks löysä paska, joka ansaitsis kuolla tai jotain. Uimassaki ajattelin tänää käydä, mut arvatkaa vaan kävinkö.. no en helvetissä. Huomenna on sitte paastopäivä. Sanon vaan, et on huono olo enkä pysty syömään, niin kyllä se kerran läpi menee, sit pitää taas ryhdistäytyy.

 

Taas vaan ahdistaa kun tiiän, että tuolla on, lihapiirakkaa, sipsiä, suklaata, keksejä... tosin meillä on sellasii vieraita, keitä en haluu nähä ja toisaalta on vitusti kouluhommiakin, joten ehkä tää tästä. 

Ehkä vähän sekavaa, mut oon taas niin helvetin pohjalla et ei mitään rajaa. Vittu että voiki vihata itteensä näin paljon jokaiselta mahdolliselta kantilta. 

Parempaa onnea muille ja hyviä öitä.

 

(Ainii oli viime perjantaiki aika hieno episodi, ku söin vitusti pastaa ja jauhelihaa, hapankorppuja, dallaspitkoa ja suklaata ja lopuks olin niin täynnä et ajattelin et nyt vihdoin on tullu se päivä ku oikeesti pääsen kaikesta ja kuolen. Olin siis niin täynnä, et pelkäsin et mahalaukku repee tms. mut en pystyny oksentaa. Ja oikeesti toivoin et tää ois jo ohi, mut ei tietenkään... tosin ois se aika hirveetä ja noloa vanhemmille ollu ku oma lapsi ois kuollu järjettömään mättämiseen. Oisimpahan ees saanu palaa helvetissä, kun muut saa jatkaa elämää ilman tällasta taakkaa.

Ja muuten vaik kuulostaa et on syöminen lähteny käsistä ni voin ilokseni kertoa, et paino on jo lähemmäs 55 kg! :) Mut vielä on reeilusti laihdutettavaa... )