Jep, oon tässä viime päivinä ollu hetkittäin jopa suht tyytyväinen edistykseen...

Tätä tyytyväisyyspuuskaa tosin edelsi pikkunen episodi verensokerien kanssa. Vedin siis pari päivää suklaata ja leipää yms. ilman mitään insuliinia ja mitäs muutakaan siitä seuras, kun mukava "pikku" ketoasidoosi :/

Toissayönä siis heräsin siihen, että oksettaa ja huimaa. Ajattelin, että nukun aamuun, että kyllä se sillon on ohi jo. No eipä ollut ja oli pakko jo laittaa insuliinia. Aamulla olo ei ollut hirveesti parempi, toki insuliini jeesas hiukan, mutta en vielkään pysyny oikeen pystyssä ja oksetus oli maksimaalinen. Pakko oli kuitenkin lähtee töihin (työharjottelu), mutta en uskaltanut edes ajamaan lähteä, vaan pyysin kyydin. Sain luvan mennä lepäämään kotiin muutamaksi tunniksi keskellä päivää ja insuliinin ja nukkumisen myötä olo parani jo aika paljon. Kun sitten palasin töihin, niin oli vieläkin vähän hutera olo ja puhe ei oikeen meinannut sujua, mutta hyvin selvittiin. Itsehän tän perkele aiheutin...

Oli tossa hyviäin puolia, nimittäin oksetti niin paljon, etten pystynyt juurikaan syömään koko päivänä ja ketoasidoosi itsessään laihduttaa rajusti, joten luulisin painon olevan about 50 kg tai jopa alle tällä hetkellä <3 Myöskin terveyden kannalta hyvä puoli tässä oli se, että en kyllä vähään aikaan uskalla jättää insuliineja laittamatta, koska ei ollut hääviä sillon yöllä miettiä, että heräänköhän seuraavan kerran sokeena sairaalasta. :(

No mutta.. tänään kaloreita mennyt sellaset 1110 ja oon ihan tyytyväinen, koska ei oo ihan jäätävä nälkä, mut kumminkin jäi tohon tuhannen paikkeille vaan! :) Tänään on ollut muuten hyvä olo, mutta kurkku on kipee, tosin sekin vie pois ruokahalua, joten en valita.. Oon ehkä vähän outo, mut kurkkukipu saa aina mut tuntemaan itteni vähän söpömmäksi? :D Kai se on se kun ääni ohenee ja tulee pukeuduttua kaikkiin lämpimiin huiveihin, ehkäpä? 
Syömishäiriö kyllä taas pistää ajattelemaan ihan päin helvettiä, kun ei kurkkupastilliakaan voi kaloreitten pelossa imeskellä, vaikka se auttais itseasiassa yllättävänkin paljon :/ No, onneks on tee.. ja vihree sellanen ;)

Kävin tässä illalla vielä ajelemassa ja istuin rauhassa merenrantakalliolla polttelemassa tupakan ja menin juomaan vielä kahvit yksinäni tyylikkäästi huoltoasemalle :D Mut ai että tuli jotenki hyvä mieli ku sai ihan rauhassa tehä omia juttuja ja aurinkoki paisto :) 

              

Ei muuta kun hyvää yötä kullekin, mää alan oottelee ihanan kaverini soittoa, kun hän lupasi kuunnella mun höpinöitä tässä iltasella. Hän siis tietää sh:sta ja masennuksesta ja kaikesta ja on mulle ku taivaan enkeli :')

Heheh, söpö kuva eikö? :D ^^

Niin... Oisko?

Oon ollu taas kirjottamatta vaikka kuinka kauan. Ehkä siks et täs välil ehin jo toivoo parantumista ja sen sellasta, koska uskalsin vihdoin kertoo mun syömisongelmista ja hakee apua. Käynkin tällä hetkellä viikoittain syömishäiriöihin erikoistuneella teraupeutilla, joka on muuten ehkä paras ammattilainen, mitä tiedän! 

No siis tilanne-checkin vuoks valasen nyt tilannetta vähän; eli on ollu pitkän aikaa melkeen päivittäistä ahmintaa ja insuliinia skipattu sen verran urakalla, että oltiin sitten tossa viime diabetes-polilla aikalailla hengenvaarallises tilassa ketoaineiden kanssa... En tuntenu siinä vaiheessa ylpeyttä ja olin sen päivän sisäsesti niin kuollut, koska kyllähän mää tajuun, että jos tää ei täst siirry hallintaan, ni mua oottaa ainakin sokeus ja kaikenlaiset ei-niin-kivat terveydelliset häiriöt ja lopulta se kuolema, joka on kuitenkin niin kaukana, ettei voi innostua. Mutta siis  paino on siinä 52 paikeilla, on nykyään hankala mittailla, kun vaaka on olkkarissa ja joku aina näkee jos siinä itteni punnitsen. Koulussa en edes tiiä, missä ois vaaka :/

Oon tosiaan päässyt psykiatriseen hoitoon ja saanut masennuslääkkeet. Ei ne tosin kauheesti oo oikeen auttanut, välillä vaan tulee sellasia viboja, että oisko tää elo sittenki iha jees. Annostusta on kyllä varaa vielä nostaa, mikä varmaan toteutuu, kun pääsen taas lääkärillä käymään. Olin tossa kolmisen viikkoo sairaslomallaki, mutta tuntuu et se kolme viikkkoo ei nyt ollu viel ihan tarpeeks, kun oon yksinkertasesti niin totaalisen palanu, mua vois varmaan verrata puhelimen akkuun, joka yrittää viimeisellä 1 %:llaan sinnitellä kaikkien pakollisten sovellusten pyörittämisen.

Niin palatakseni tuohon painoon, niin on se kumma, et vaik oonkin nyt laihtunu jo sen 13 kg, niin yhtä läskiltä mää vieläkin näytän ja nyt on pakko ottaa itteensä niskasta kiinni oikeen tehostetusti, kun en masennukseltani oikee pääse liikkeelle. Oon eettisistä syistä siirtyny aikalailla kasvisyöjäksi ja ois tässä tarkotus kokeilla siirtyä ihan puhtaaseen vegetarismiin, jossa en siis käytä mitään eläimistä peräisin olevia tuotteita. Painotan, että en ole hippi, mutta tää menettely tuntuu musta vaan tosi oikeelta ja hyvältä :D

 

Syömisiä en ala listaamaan nyt, koska niissä ei oo mitään hienoa, enkä oikeestaan niitä ees muista, ahmittua kun taas tuli... Nythän ois vappu ja ehkä joku miettii miks en juhli ;D no siks, että meiän bileet on vasta huomenna! Sit aion oikeesti vaan nauttii parhaan kaverin seurasta ja vaikka tanssia jos siltä tuntuu :) Jos sitä vaikka ottais muutamat ;)

Mut nyt öitä ^^

(En tiiä lukeeko O tätä enää, mutta jos lukee, niin haluisin vaan sanoo, et mulle saa kyl lähettää viestiä. En oikeen ite haluu häiritä, koska en usko, että ihmisenä ketään oikeen kiinnostan, mut jos tän luet, ni nyt tiiät et pidän sua vielkin ihan hyvänä ystävänä ja haluisin jutella.)

 

Tän viikonlopun piti olla helppo. Oisin tullut koulusta ilosena, syönyt vähän karkkia ja loppuviikonlopun taas syönyt normaalisti kolme ateriaa päivässä ja käynyt lenkkeilemässä.

 

Tämä kumminkin meni niin vitun perseelleen siinä vaiheessa, kun ostin kaupasta näkkileipää. 

 

Eli siis tosta viime kirjotuksesta on jo jonkin verran aikaa. Sen jälkeen oon alottanut opiskelut ammattikoulussa, alaa en kerro, koska ensinnäkin syömishäiriöisten ei pitäis opiskella sitä alaa ja toisekseen joku saattais mut tästä tunnistaakin huonolla tuurilla. Nyt ollaan mökillä ja on sen verran paska olo, että halusin taas vähän kirjotella.

Normaalina päivänä siis syön nykyään näin:

Ap               vesipohjaista puuroa n. 2 dl, pieni hedelmä

Lounas         lautanen lautasmallin mukaan, maitolasi

Päivällinen    lautanen lautasmallin mukaan, maitolasi

Usein sorrun vielä illalla syömään 125 g maitorahkaa ja hedelmän

 

Tuo kuulostaa jo melko terveeltä, enkä harrasta enää paastoja, koska en oikeastaan pysty ulkoisten tekijöiden ansiosta. Jos joskus sorrun ottamaan leivän tms. jätän insuliinin laittamatta ja asia hoituu sillä. Arkipäivät pysyn yleensä helposti tässä suunnitelmassa. 

Mutta sitten tulee viikonloppu. Se on sitten yhtä helvettiä. Perjantai lounaaseen asti pysyy hanskassa ja sallin pienen karkin tms. syömisenkin, tosin insuliinia laittamatta. Mutta kuten eilen, läski ei pysy erossa ruoasta ja siinä on sitten koko viikonloppu tuhoon tuomittu.

Eli eilinen vaikutti loistavalta päivältä; söin aamulla puuron ja omenan, lounaalla kävin koulumatkalla tapani mukaan picnicissä keittolounaalla. Otin jälkkäriksi jonkun ihanan kakkupalan, enkä tuntenut siitäkään morkkista, en tosin laittanut insuliiniakaan. Söin vielä 400 g irtokarkkeja, eikä sekään pilannut päivääni, sillä ajattelin syöväni illalla vain salaatin. No söin sen salaatin ja ajattelin, että nyt enää lenkille ja nukkumaan. No en päässyt lenkille asti, kun tuli tarve maistaa näkkileipää, jonka ostin. En tiiä miks vitussa mä sitä ees ostin, kun tiiän et mulla ei pysy kohtuus siinä leivän syönnissä. No vetäsin sitten 4 näkkäriä ja satsuman. Siinä vaiheessa vihasin itteäni ihan saatanasti ja sitten kaiken muun paskan lisäks isäpuoli avaa siinä sipsipussin ja romahin ihan täysin, kun alko tekee niin paljon mieli ahmia sipsiä, et sattu taas oikeen sydämeen. Menin sit vaan nopeesti nukkumaan ja aattelin et nukun ainaki puoleen päivään ja paastoon seuraavan päivän. 

Aamulla sit äiti tuli pyytää aamupalalle. En rakasta mitään muuta yhtä paljon kun äitiä; se yrittää kaikkensa piristääkseen mua ja ymmärtää vaik oon välillä ihan vitunmoinen kusipää. No tosiaan sanoin et ne voi lähtee minne niitten täytyy ja menin syömään yksin sitä puuroa, koska jotenkin mua vaan nykyään hävettää syödä toisten seurassa, tai oikeestaan ylipäätään OLLA toisten seurassa, koska vihaan itteeni niin paljon. No aamupala ei ihan pysyny siinä puurossa ja vedin taas aika överit... ja oksensin. Tein kaurakeksejäkin oikeestaan siks et tiiän että äiti rakastaa niitä ja halusin ees joskus tehä jotain, mikä tuottaa iloa jollekin. Niistäkin tosin söin varmaan 2/3. Sit oli vaan pakko mennä nukkumaan, koska oikeestaan teki mieli tappaa ittensä lähinnä, koska on niin heikko ja itsekuriton. Äiti taas teki sit ruokaa ja pakko oli syödä, koska en voi olla niin ilkee, et sanon ei, kun se on vaivalla tehny just sitä ruokaa mitä mä ITSE olin eilen sitä pyytäny tekemään. Sillon ku vielä olin tyytyväinen päivän syömisiin ja odotin kivaa viikonloppua...

Nyt loppupäivänä en aio syödä mitään, VITTU MITÄÄN!!!! Oikeesti oon yks löysä paska, joka ansaitsis kuolla tai jotain. Uimassaki ajattelin tänää käydä, mut arvatkaa vaan kävinkö.. no en helvetissä. Huomenna on sitte paastopäivä. Sanon vaan, et on huono olo enkä pysty syömään, niin kyllä se kerran läpi menee, sit pitää taas ryhdistäytyy.

 

Taas vaan ahdistaa kun tiiän, että tuolla on, lihapiirakkaa, sipsiä, suklaata, keksejä... tosin meillä on sellasii vieraita, keitä en haluu nähä ja toisaalta on vitusti kouluhommiakin, joten ehkä tää tästä. 

Ehkä vähän sekavaa, mut oon taas niin helvetin pohjalla et ei mitään rajaa. Vittu että voiki vihata itteensä näin paljon jokaiselta mahdolliselta kantilta. 

Parempaa onnea muille ja hyviä öitä.

 

(Ainii oli viime perjantaiki aika hieno episodi, ku söin vitusti pastaa ja jauhelihaa, hapankorppuja, dallaspitkoa ja suklaata ja lopuks olin niin täynnä et ajattelin et nyt vihdoin on tullu se päivä ku oikeesti pääsen kaikesta ja kuolen. Olin siis niin täynnä, et pelkäsin et mahalaukku repee tms. mut en pystyny oksentaa. Ja oikeesti toivoin et tää ois jo ohi, mut ei tietenkään... tosin ois se aika hirveetä ja noloa vanhemmille ollu ku oma lapsi ois kuollu järjettömään mättämiseen. Oisimpahan ees saanu palaa helvetissä, kun muut saa jatkaa elämää ilman tällasta taakkaa.

Ja muuten vaik kuulostaa et on syöminen lähteny käsistä ni voin ilokseni kertoa, et paino on jo lähemmäs 55 kg! :) Mut vielä on reeilusti laihdutettavaa... )

 

Oon kulkenu tän päivää jotenkin sellasessa ihme sumussa.

Aamulla painoin 61 kg märillä hiuksilla, eli n. 60,5 kg oikeesti. Ärsyttävää, kun toi vaaka näyttää vaan puolen kilon välein; pitää varmaan käydä kattoo jostain, jos löytyis halvalla tarkempi. Muuten en oo tänään mittaillu, paitsi nyt illalla katoin rasvaprosentin ja ihan kiva lukema oli, vaikkakaan en luota noihin mun mittaustuloksiin. :D

Niin siitä sumusta, missä oon tän päivää oleskellut oikeestaan kokoajan... Jos multa nyt kysyis, mitä oon tehny tänään tai mitä joku mulle on sanonut, en varmaan osais vastata kovin hyvin. Jotenki tää päivä on menny sillai suorittaen vaa, enkä oo siis mitään suurempaa ahdistusta joutunu kestää koko päivää. Tosin miten se kohtaus onnistukin just tulemaan sillon kun olin O:n kanssa. :(    Nyt illallakin vaa oon lähinnä tuijottanu seinään ja yrittäny saada edes jonkinlaista ajatusta kulkemaan. Muistan, et tänään taas jossain vaiheessa tuntu et oisin voinu vaa juosta nurkkaan viiltelee ja oikeestaan jos sillon oisin saanu jotain terävää, ni siinä ois taas menty. Junassaki tuli sellanen fiilis, et vois vaan avata ne ovet ja hypätä. Näihi ajatuksii jotenki tottuu, tai siis niistä tulee nii automaattisii, et niitten toteuttamiseenki tuntuu olevan tosi matala kynnys sillä hetkellä. Se tunne on vaa kamala, jos on jossai ihmisten keskellä, ku tekis mieli vaa käpertyy suojaa itteltään ja kaikelta. 

Tän päivän syömisistä muuten, niin söin vaan koulussa n. 100 kcal, joista niistäkin oli pakko mennä oksentamaan osa poies. Se saatanan annos oli niin pieni, mut se syyllisyyden tunne on ihan hirvee, mikä tulee jokaisesta suupalasta, pienimmästäkin. Mua vähän pelottaa mennä sinne mökille huomenna, kun äitihän siellä tekee ruokaa ja sitä on sitte vaan pakko syödä. Ihan jo siks, että en voi olla niin töykee rakkaalle äidille, etten söis ku se vaivalla tekee ruokaa. Tottakai mää itte tiiän, ettei tää tervettä oo, mut niinkun jo mainitsin ni se tunne, mikä tulee ku syö, se kalvaa oikeesti mieltä just tasan niin kauan ku se ruoka on sun sisälläs ja tiiät, et se pitäs vaan päästä oksentamaan/kuluttamaan poies susta, koska muuten se muuttuu läskiksi.

Mä tiiän O, et sää luet tätä. En tiiä mitä sää ny ajattelet ja luotan kyl että ymmärrät ainakin jollain asteella. Kuitenki toivoisin et ajattelisit musta vielä suht samalla tavalla ku ennenki ja sen voin sanoo et on mulla täst pahemminki menny ja se oli nimenomaan ennen ku mää tutustuin suhun. Sää oot iha tietämättäs auttanu mua ja toivon ettet lähe mihinkää. :/

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Nyt on hirvee nälkä, mut eiköhän se ohi tästä mee ku pääsen uneen. Jos sitä huomen ois ees asteen verran parempi päivä, vaikka odotukset ei ny ookkaan kyllä kovin korkeella... Öitä vaan 8l

Someday...

 

 

 

 

 

 

Tää on muuttumassa hyvää vauhtia masennusblogiksi. No toisaalta sehän nyt on melko tiiviisti yhteydessä syömishäiriöön, mutta juu tällä kertaa oon niin väsyny et yritän kertoo kuvien muodossa mun ajatukset tältä päivää.

 

 

 

 

 

Ehkä noista selkeni tän päivän ajatuksia jonkin verran. Millonkohan tää oikeen loppuu...

No onneks kohta alkaa pääsiäisloma eikä tarvii hillua siellä koulussakaan. Tosin on se kumma kun ei mikään asia tällä hetkellä saa mussa sellasta aitoa onnea aikaan. Tyhjältä tuntuu.

    Mutta yritän taas päästä uneen rauhottumaan. Hyvää yötä.

   

This is for you O ^^